"Maijalla oli karitsa"

Tämä kuuluisa lastenlaulu tunnetaan parhaiten sen melodiastaan – sen sävelkuvio koostuu yksittäisistä sävelistä ja se yleensä lauletaan. Tässä kuulet sen F-duurissa.

Melodian yhdistäminen sointuihin (harmonisointi) auttaa lisäämään tekstuuria. Tässä esimerkki yksinkertaisesta sointukulusta: sointujen sarja soitetaan tietyssä järjestyksessä. Sointukulkuja käytetään monissa musiikkityyleissä luomaan tunnelman vaihtelua siirtymällä pois perussävelestä ja palaamalla siihen takaisin.

Mitä nämä soinnut ovat?

Lisäämämme soinnut ovat F-duurin ja C-duurin kolmisointuja. Miksi valitsimme nämä soinnut?

Jos katsot melodiaa, näet, että eniten esiintyvät sävelet ovat käytössä myös soinnuissa. Esimerkiksi ensimmäisessä tahdissa F:t ja A:t ovat kumpikin osa F-duurin kolmisointua – nämä sävelet ovat sointusäveliä. G:t ovat sointuun kuulumattomia säveliä, mutta ne kuulostavat siltä, että ne "yhdistävät" F:n ja A:n. Lisäsävelet kahden sointusävelen välissä ovat hajasäveliä.

Tässä yksi lähestymistapa sointujen valintaan: etsi säveliä, joissa esiintyvät melodian sävelet.

Tässä on kuitenkin käytössä toinen periaate: nämä soinnut rakentuvat sävelasteikon ensimmäiselle ja viidennelle sävelelle (F ja C). Voit kutsua näitä sointuja ensimmäisen (I) ja viidennen asteen (V) soinnuiksi. Sointukuluissa, jotka vaihtelevat I:n ja V:n välillä, on vahva poistumisen ja palaamisen tunne sekä tunnelman vaihtelua. Vertaa I asteen soinnun "tasaista" ja "rauhallista" tunnelmaa V asteen soinnun "jännittyneeseen" ja "kesken olevaan" tunnelmaan.

Tee kokeiluita erilaisilla soinnuilla sekä erilaisilla rytmeillä sointujen kanssa.