Duuriasteikkojen rakentuminen
Sävelasteikon sointi riippuu siitä, millaista rakennetta nuottien välit sävelasteikossa noudattavat. Tyypillisimpiä sävelasteikkoja monissa musiikkityyleissä ovat duuri- ja molliasteikot, mutta asteikkoja on monia erilaisia.
Duuriasteikoissa on seitsemän säveltä (joiden jälkeen asteikko alkaa uudelleen oktaavia korkeammalta), ja ne muodostuvat tietynlaisesta rakenteesta, jossa on puolisävelaskelia (kaksi rinnakkaista säveltä) ja kokosävelaskelia (sävelet, joiden välillä on kaksi puoliaskelta).
Tämä tietynlainen koko- ja puolisävelaskelten rakenne määrittää kaikkia duuriasteikkoja riippumatta lähtösävelestä:
Koko - Koko - Puoli - Koko - Koko - Koko - Puoli
Voit siirtää (tai transponoida) asteikkoa siirtämällä pohjasäveltä ylös- tai alaspäin perussävelnapeilla. Huomaa, että puoli- ja kokosävelaskelten rakenne (jota osoittavat ympyrät koskettimilla) ei koskaan muutu.
(Huomio: Joitakin, joille koskettimisto ei ole tuttu, saattaa hämmentää se, että rinnakkaiset nuotit eivät aina ole erivärisiä. Esimerkiksi E- ja F-nuottien välinen etäisyys – kuten myös B:n ja C:n – on * puolisävelaskel*, vaikka niistä kumpikin on valkoinen nuotti):
Nuottien "kirjoittaminen"
Huomaa, että kun vaihdat perussäveltä, nuotit kirjoitetaan joskus alennettuina tai ylennettyinä. Nuottien kirjoittamisessa duuriasteikolla on muutama selventävä sääntö:
- Puolisävelaskelten ja kokoaskelten rakenne on aina Koko - Koko - Puoli - Koko - Koko - Koko - Puoli
- Jotta voidaan säilyttää tämä puoli/kokosävelkaava, jotkin nuotit tarvitsevat ♭- tai ♯-symbolin kaikissa duuriasteikoissa (paitsi C-duurissa).
- Kukin kirjain esiintyy asteikossa vain kerran. Esimerkiksi duuriasteikossa ei voi koskaan olla sekä A♭ että A.
- Kirjaimet esiintyvät aina aakkosellisessa järjestyksessä ja alkavat alusta G:n jälkeen.
Aloitus mustasta nuotista
Kukin musta nuotti voi esiintyä kahdella tavalla (esim. D♭ tai C♯). Miten tiedämme, mitä käyttää pohjasävelenä? Näihin harjoituksiin valitsimme sen nuotin, jolla on vähiten ylennys- tai alennusmerkkejä. Esimerkiksi:
D♭-duurissa on viisi alennusta:
mutta C♯-duurissa on seitsemän ylennystä:
joten näytämme vaihtoehtona vain D♭:n.
Huomasitko…?
Kuten näet tässä esimerkissä, ylennykset ja alennukset voivat joskus viitata myös "valkoisiin koskettimiin". Joidenkin asteikkojen (esim. ylläoleva C#-duuriasteikko) nuottien kirjoituksessa esiintyvät esim. E♯ ja B♯, mikä saattaa näyttää oudolta; miksi ne eivät ole vain F ja C?
Vastaus liittyy nuottikirjoitussääntöihin. Koska kukin kirjain voi esiintyä duuriasteikossa vain kerran, jotkin asteikot vaativat näitä erikoisia nuotteja. C#-duurissa E: ja F:n "paikoissa" on oltava ylennykset (jotta puoli- ja kokosävelaskelten rakenne säilyy), samalla kun myös F ja C ylennetään (F# ja C#).